tiistai 19. huhtikuuta 2011

Pikkusuolukan syvin olemus

Tunnustan. Olen rakastunut. Rakastunut palavasti pikkusuolukkaan. Haaveilen siitä päivät ja yöt, sen tuoksut ovat vallanneet mieleni, silmäni halajavat seuraavaa kohtaamistamme. 

Pikkusuolukka -sana ilmestyi ystäväpiirini käyttöön muutama vuosi sitten satunnaisena heittona ja on sen jälkeen alkanut elää omaa legendaarista elämäänsä. Perustimme sille jopa oman Facebook-ryhmän vuonna 2009 (jäseniä on tällä hetkellä vain viisi joten käykää fanittamassa pikkusuolukkaa!) Mistä sitten tunnistaa pikkusuolukan? Me puhumme pikkusuolukasta silloin kun haluamme jotain hyvää, kun on nälkä, kun ei ole nälkä, kun haluamme suupalan, kun toivomme buffet-illallista. Sanan käyttömahdollisuudet ovat siis loputtomat.

Ehdotankin suomen kielen sanakirjaan seuraavaa lisäystä: 


Pikkusuolukka = pientä (useimmiten isoa) hyvää

Sano siis pikkusuolukka aina kun haluat jotain hyvää, mitä tahansa!

Kaikki tämä pikkusuolukasta kirjoittaminen teki allekirjoittaneen nälkäiseksi. Hetkellisessä pikkusuolukan puutetilassa runosuoneni ryhtyi pulppuamaan, joten tässä sulle rakas suolukkani, oodi ylistykseksi. Seuraavaa tapaamistamme odottaen, terveisin suurin fanisi.

Oodi pikkusuolukalle
Suolukka tuo pikkuinen
mua himottaa nyt vähäsen
Oot suolainen tai makea
parempaa saa hakea
Sut vatsaani mä haluan,
oi pikkusuolukka, sua rakastan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti