McLankeemus

Pääsiäisen teemaan kuuluvissa kärsimyksen jälkipoltoissa lankesin syntiin. Tai oikeastaan McLankesin. Polttakaa minut roviolla, sitokaa jalkapuuhun kirkon pihalle, kivittikää omin kätösin tämä pahuus pois minusta. Bless me Father, for I have sinned.

Söin Mäkkärissä (gasp!) Koko aterian (tupla-gasp!) Isoilla ranskalaisilla ja juomalla (Hengittäkää paperipussiin!)

Iso paha Big Mac ateria

Puolustuksekseni todettakoon, että olin olin juuri urheillut 2,5 tuntia ja tiesin, että kotona odottaa tyhjä jääkaappi. Oli kamala nälkä. Harmitti kun peli ei kulkenut. Pyhäpäivänä ruokakaupat eivät olleet auki. Masensi että pääsiäisvapaat loppuivat. En vieläkään ollut toipunut persujen vaalivoitosta... Käytännössä siis tarpeettomat hiilarit, ylityydyttynyt rasva ja reilu suola huusivat nimeäni.

Vastasin huutoon. Ja voin kertoa.... syntiin lankeaminen tuntui NIIN hyvältä. Korostaakseeni lankeemusta kiskaisin koko (ison) aterian noin 2 minuutissa. Kielletty hedelmä on se maukkain hedelmä?

McLankesin vasta ensimmäistä kertaa vuonna 2011. Millähän saan syntini anteeksi? Pari Top Chef jaksoa, vierailu El Bullin nettisivuilla ja siihen päälle viikko itse kokattua luomuruokaa, niin voin taas lunastaa takaisin foodarin taivaspaikkani?

Pikkusuolukan syvin olemus

Tunnustan. Olen rakastunut. Rakastunut palavasti pikkusuolukkaan. Haaveilen siitä päivät ja yöt, sen tuoksut ovat vallanneet mieleni, silmäni halajavat seuraavaa kohtaamistamme. 

Pikkusuolukka -sana ilmestyi ystäväpiirini käyttöön muutama vuosi sitten satunnaisena heittona ja on sen jälkeen alkanut elää omaa legendaarista elämäänsä. Perustimme sille jopa oman Facebook-ryhmän vuonna 2009 (jäseniä on tällä hetkellä vain viisi joten käykää fanittamassa pikkusuolukkaa!) Mistä sitten tunnistaa pikkusuolukan? Me puhumme pikkusuolukasta silloin kun haluamme jotain hyvää, kun on nälkä, kun ei ole nälkä, kun haluamme suupalan, kun toivomme buffet-illallista. Sanan käyttömahdollisuudet ovat siis loputtomat.

Ehdotankin suomen kielen sanakirjaan seuraavaa lisäystä: 

Pikkusuolukka = pientä (useimmiten isoa) hyvää

Sano siis pikkusuolukka aina kun haluat jotain hyvää, mitä tahansa!

Kaikki tämä pikkusuolukasta kirjoittaminen teki allekirjoittaneen nälkäiseksi. Hetkellisessä pikkusuolukan puutetilassa runosuoneni ryhtyi pulppuamaan, joten tässä sulle rakas suolukkani, oodi ylistykseksi. Seuraavaa tapaamistamme odottaen, terveisin suurin fanisi.

Oodi pikkusuolukalle

Suolukka tuo pikkuinen

mua himottaa nyt vähäsen

Oot suolainen tai makea

parempaa saa hakea

Sut vatsaani mä haluan,

oi pikkusuolukka, sua rakastan

New York City lautasella (ja vyötäröllä)

Aika: Helmikuu 2010
Paikka: New York City
Seurue: Kaksi entistä ja tulevaa (työ)kaveria
Meininki: "Päivät shopataan, illat syödään, Visa-laskuhan tulee vasta ensi kuussa?"

New York, New York.... adjektiivit ja suomen kieli eivät riitä tekemään sinulle oikeutta. Upeutesi voi ymmärtää vain, jos on sinut itse kokenut. Mitä tahansa kaupungilta kaipaatkaan, se löytyy täältä! Sama koskee tietysti ravintoloita, joten tässä pikainen katsaus omiin suosikkeihin viime matkalta. Puhe amerikkalaisen ruokakulttuurin puuttumisesta on turhaa: täällä on koko maailma edustettuna!

Tao New York - Eat Me, I'm Famous!
www.taorestaurant.com

Tunnetaan myös Sinkkuelämän jaksosta, jossa Samantha esitteli brasilialisen lesborakastajattarensa ystävilleen. Sehän on vähän sama kuin olisi Michelin-tähden saanut? Taon nettisivuilla bailaavat Britney, Jay-Z ja Beyoncé, mutta kukaan heistä ei istu ainakaan meidän viereisissä pöydissä. Ehkä julkkiksilla on privaattisali takahuoneessa? Tao on rakennettu valtavaan teollisuuskiinteistöön ja on niin mahtipontinen, että pieni suomalainen jää sanattomaksi - hyvässä mielessä. Katossa roikkuu parin metrin levyisiä kiinalaisia kääröjä, salin perällä menoa valvoo 5-metrinen kultainen Buddha ja taustalla soi trendikäs house.

Tao erikoistuu Hong Kongin kiinalaiseen, japanilaiseen ja Thai-ruokaan. Tilaamme vähän kaikkea laajalta listalta: edamame beans, sushi, dumplings, spring rolls... ja kumoamme ne alas Cosmopolitaneilla. Annokset ovat kauniita, ruokaa on on paljon. Pääruuat on hauskasti jaoteltu Maalta, Mereltä ja Ilmasta teemoihin. Mahtava paikka. I Love Much. Julkkiksilla tai ilman.

Cosmopolitan, mikäs muukaan

Bistro Moderne - Wanna Fois My Gras?
www.danielnyc.com/dbbistro.html


Ystäväni bongasi ravintolan Mondo-lehdestä, joka suositteli nimenomaan Bistro Modernen De Luxe hanhenmaksa-hampurilaista. Sellaista oli siis päästävä kokeilemaan. Annos oli niin valtava, ettei ystäväni voinut syödä sitä loppuun. Itse en ole hanhenmaksan ystävä, joten valitsin varsin tyydyttävän annoksen kalaa. Itse ravintola oli mukava, hienostunut ja rento. Ehkä kuitenkin parempi business dinnerille kuin aloituspaikkana vauhdikkaalle illalle.

De Luxe Burger with fois gras

Whole Foods Market - Top Selection for Top Chefs
www.wholefoodsmarket.com

Jokaisen matkani pakollinen paikallinen supermarket-visiitti. Täällähän ne Ameriikan Top Chef:itkin ostoksensa tekevät. Valikoima on tietysti valtava, mutta ennen kaikkea paikassa miellyttää tuotteiden houkutteleva esillepano ja se kuinka ostamisesta on tehty helppoa. Laji, jossa jenkit ovat maailman parhaita. Tekee mieli ostaa kaikkea, vaikkei sitä oikeasti edes tarvitse. Ruokaa tuliaiseksi Nykistä? Ei mahdoton ajatus. Puoli vuotta myöhemmin Helsingin Stockan Herkku uudisti ilmeensä ihan samannäköiseksi kuin Whole Foods. Sattumaa? Tuskin.

Pick me, I'm yours

Buddakan NYC - Carrie Did It, So Can I
www.buddakannyc.com

Täällä pidettiin Carrien ja Mr Big:n häitä edeltävä "rehearsal dinner". Kelpaa se siis meillekin. Buddakan on hyvin saman tyyppinen kuin Tao, trendikästä modernia aasialaista suuressa tilassa. Molemmissa ravintoloissa on suhteellisen hämärä valaistus, mistä johtuen ruokakuvia sai otettua vähän. Palvelu on jenkkityyliin erinomaista. Kun tarjoilijan palkasta huomattava osuus muodostuu asiakkaiden jättämistä juomarahoista, näkyy se myös asiakkaiden miellyttämisessä. Valitettavasti olimme kiskaisseet erittäin raskaan lounaan Rosa Mexicanossa (alla), joten meillä ei ollut edes nälkä saapuessamme pöytävaraukseemme. Kokemus Buddakanista jäi siis hieman vajaaksi. Söin täällä silti elämäni parhaat tuna spring rolls:it. Ensi kerralla uudestaan!

Asian delights

Rosa Mexicano - Feels Like Guadalajara!
www.rosamexicano.com

Jokaisella ulkomaan matkallani minulla on seuraava tavoite: aina jos vastaan tulee aito meksikolainen tai aito korealainen ravintola, niissä on pakko käydä syömässä. Rosa Mexicana tuli sattumalta vastaan lähellä Union Squarea. Meidän piti syödä jotain pientä, mutta päädyimme tilaamaan koko lounasmenun, koska se maksoi vain 23 dollaria. Alkuruokana tarjottiin minun ehdotonta suosikkiruokaani, sopa de tortilla, eli tortillakeittoa. Ystäväni rakastui myös ruokaan saman tien. Pääruuaksi burritos con carne asada oikeilla maissi(!)tortilloilla. Juomana Meksikon Mazatlánissa valmistettua lempparioluttani Pacificoa... En ollut 1,5 vuoteen, sitten edellisen Meksikon visiittini, saanut kunnollista meksikolaista, mutta odotus palkittiin jälleen kerran. I'm in heaven!

Maissi(!)tortilloja sekä maailman parasta olutta Pacificoa

Pienessä Koreassa - Kimchi Cravings

Pari sataa metriä Macy's:stä kaakkoon sijaitsee Little Korea. Alueella on vieri vieressä ravintoloita, jokainen täynnä sekä korealaisia että korealaisia herkkuja rakastavia nykiläisiä. Menimme sisään ensimmäiseen kivaan, jossa oli tilaa. Työskentelin aiemmin pari vuotta korealaisten kanssa, missä yhteydessä pääsin ihastumaan tähän erikoisempien makujen keittiöön. Ensi maistamalla kimchi puistatti, nykyään minulla on siihen addiktio. Parasta korealaisessa ruuassa on makujen, värien ja koostumusten moninaisuus. Omituiset asiat maistuvat yllättäen hyvältä. Kaikkiin pääannoksiin kuuluu 6-8 pientä sivuannosta: kimchiä, säilöttyä retikkaa, kuivattua mustekalaa, maustettua tofua... Ystäväni söi maustettua kanaa, minä yhden suosikkiannoksistani bibimpap:in. Hyvää, halpaa, kaunista. Suosittelen kiireetöntä eksymistä Little Korean kaduille ja sen ravintoloihin.

Pikkusuolukkaa korealaisittain

Matkan lopputulos
Lento New Yorkiin sujui hyvin skinny-jeanseissa (tiedättehän ne suosikkifarkut, joihin mahtuu silloin kun on tosi hyvässä kunnossa), takaisin tullessa housujen nappia ei enää saanut kiinni. Mutta oli se silti ehdottomasti sen arvoista.

Viikon visa: alla vai päällä?

Ikuinen mysteeri, johon kaikkitietävä Wikipediakaan ei osaa antaa selkeää vastausta: tuleeko juusto laittaa leivällä kinkun päälle, vai kinkku juuston päälle?

Kysymykseen tuntuu olevan vain joko/tai mielipiteitä. Ilman loogisia perusteita. Itse laitan leivälle ensin kinkun ja sen päälle juuston. Tämä on se ainoa oikea tapa. Ehdottomasti. Olen oppinut tämän pinttyneen lisukkeen latomismallin jo lapsena ja noudatan sitä edelleen täsmällisesti. Jos vahingossa laitan kinkun juuston päälle, tuntuu se.... väärältä, lähes likaiselta, joten minun on pakko vaihtaa ne toisin päin, ennen kuin leivän voi nautinnolla syödä. Suussahan ne maistuvat ihan samalta, olipa järjestys mikä tahansa. Vai maistuvatko?

Sanotaan, ettei mielipiteistä voi kiistellä. Pöh, kyllä voi! Tehdään tästä kansallinen kynnyskysymys ja eduskuntavaaleihin uusi polttava teema, oikea kinkkujuustojupakka.

Kumpaan koulukuntaan sinä kuulut? Alla vai päällä? Kumpaa äänestät?

(ensi viikolla selvitetään kummalta puolelta näkkileipä pitää voidella)

I Love My Friends (and they love to eat)

Aika: 9.4.2011
Paikka: Helsinki

• Moko Marketin aamiaisbuffet
• Kokkisota Erikinkadulla ystävän kotona
• Posliinimaalauskurssi(!)
• Drinkkejä American Barissa
• Saturday Night Buffet at Hilton Strand

Seurue: Kuusi vanhaa (työ)kaveria
Meininki: "Alle 30-vuotiaina tämä päivä olisi vietetty juoden, yli 30-vuotiaina se tehdään syöden"

Pirtsakka huhtikuun lauantai-aamu klo 10.00. Pahaa-aavistamaton joukko pitkäaikaisia ystäviä oli kutsuttu yllätysohjelman varaan suunnitellun päivän merkeissä osoitteeseen Perämiehenkatu 10 (tosin yksi blondi suhautti taksilla Pursimiehenkatu 10:een ja ihmetteli Helsingin Vieraskoti Ry:n pihalla, että mitä helkkaria me oikein tänään ollaan tekemässä...) Tapaamisen teemaksi oli etukäteen kerrottu I Love My Friends, parhautta kokonaisen päivän verran ystävien kanssa.

Yllätysohjelman aloituspaikka Moko Market on kuin oma pieni maailmansa keskellä Punavuorta: hassuja (ja tarpeettomia) esineitä, kauniita purkkeja ja purnukoita, eco-chic-tuotteita ja tietysti hyvää ruokaa. Pelkällä aamukahvilla liikkeelle lähteneen vatsa heitti onnesta volttia nähdessään runsaan aamubuffetin antimet: monta lajia tuoretta leipää, croisantteja, muroja, marjoja, jogurttia, leikkeileitä, juustoa, omena- ja marjakakkua, tuorepuristettua omenamehua.... kaikkea hyvää, useamman kierroksen verran! Yksi kaveri totesikin: Nyt syön niin kuin en ikinä olisi syönyt. Mokon kabinetti, se pieni suloinen mökki keskellä kauppaa, oli varattu vain meitä varten ja se sopikin mainiosti aamiaisen nauttimiseen ja hieman privaatimpaan kuulumisten vaihtoon. Suosittelen!

Aamiaisherkkuja Mokon kabinetissa

Päivän seuraava yllätysaktiviteetti selvisi Bulevardin S-Marketin edustalla. "Kilpailijat, tehtävänänne on valmistaa keväinen drinkki ja sen seuraksi sopivaksi katsomanne pikkusuolukka. Budjetti on haluamanne suuruinen ja aikaa ostoksiin on 15 min. Ruuan valmistus tapahtuu läheisessä asunnossa Erikinkadulla, allekirjoittanut toimii tuomarina. Matkaan mars!". Selkeästikin inspiraation saaneet kahteen tiimiin jakautuneet kilpailijat suoriutuvat nopeasti ostoksistaan Alkossa ja S-Marketissa. Allekirjoittaneen keskittyessä kuoharin nautiskeluun ankaran tuomarointipäätöksen tueksi, kaksi tiimiä loihtivat kymmenessä minuutissa yllättävän hienot luomukset. Tiimi Yksi nimesi annoksensa Intohimoksi, johtuen pääainesosasta passionhedelmästä. Masterchefiä oli selvästikin seurattu telkkarista, kun osattiin vetää vaniljavaahto lusikalla kauniisti sivuun. Mangososetta siihen pisaroina koristeeksi. Tiimi Kaksi konseptoi yhden annoksen sijaan kaksi: suolaista ja makeaa pikkusuolukkaa kupissa. Suolaisessa prosciutto sai seurakseen klassisesti tuorejuustoa, basilikaa ja tomaattia. Makeassa maustettu rahka lempi tuoretta mustikkaa ja vadelmaa.

Kokkisodan luomuksia, not bad!

Mahtava suoritus molemmilta tiimeiltä! Intohimoisesta Tiimi Ykkösen tuotoksesta (ja tuomarin skumppalasin täyttämisestä) huolimatta voittajaksi julistettiin Tiimi Kaksi, joka suorituksessaan osoitti sekä visuaalista että kulinaristista lahjakkuutta.

Mitenpä sitä selviäisi maailmassa ilman posliininmaalaustaitoa? Plan B on hyvä olla olemassa. Mechelininkadulla posliininmaalauskurssin pitänyt vanhempi rouvashenkilö oli aidosti innostunut posliinimaalauksessa ja esitteli meille hienoimpia tuotoksiaan. Sydämemme sulatti viimeistään se, kun hän kysyi haluaisimmeko me mehua ja keksiä. Oooo.... Päivän teemaa mukaillen tehtävänä oli maalata rakkaalle ystävälle kahvimuki. Nimet arvottiin satunnaisesti. Oma tekeleeni alla olevassa kuvassa todistaa, ettei minusta koskaan tule Leonador Da Vincin kaltaista neroa. Lähestymistapani on kuulemma tyypillinen miehelle: kun ei osaa maalata jotain, niin sitten sen kirjoittaa sanoin. Se siitä Plan B:stä, taidan pysyä normaalissa päivätyössä toistaiseksi.

Rakkaudella Mialle. T. Minä ystäväsi

Vauhtia päivään haettiin välillä American Barista, joka mainostaa olevansa cocktailbaarien kuningas. Drinkit (Mojito time!) olivat kieltämättä hyviä, mutta ei paikka silti pärjää mitenkään A21:lle, joka on vienyt Helsingin coctailit aivan uudelle tasolle.

Ilta päättyi epätavalliseen ja kaikille tuntemattomaan illallispaikkaan, jonka mainosbannerin olin huomannut monta kertaa juoksulenkillä: Saturday Night Buffet Hakaniemen Hilton Strandissa. Tarkistin menun netissä ennen varausta ja totesin sen kelvolliseksi. Sitä paitsi "Syö niin paljon kuin haluat" -tyyppisiä mainoksia on vaikea vastustaa... Valitettavasti todellisuus ei kuitenkaan vastannut odotuksia. Ruoka oli "ihan jees", mutta ainakaan minä en halua lähteä ulos syödäkseni "ihan jees" -ruokaa. Osaan tehdä parempaa itse kotona. Olisi pitänyt arvata, ettei massamatkustajille suunnatulla kansainväliseltä hotelliketjulta voi odottaa liikoja. Maisemat kohti Kruununhakaa olivat mahtavat, ruoka vain blaah. Onneksi Plussa-kortilla sai kaupan päälle ilmaisen lasin skumppaa (tosin sekään ei ollut hyvää).

Ruuan ympärille rakennettu ystäväpäivän teema toimi mainiosti. Mitäpä muuta sitä ihminen haluaa vapaapäivältään kuin hyvää ruokaa, juomaa ja ystäviä? Pitkän yhdessä vietetyn päivän ja monien naurujen jälkeen oli helppo taas todeta: I Love My Friends.

Bloggaus alkakoon!

Minulla on teille tärkeää kerrottavaa: ruoka tekee meistä onnellisempia ja sitoo yhteen sekä elämiemme tärkeimmät hetket että meille rakkaimmat ihmiset. Olipa kyse sitten kaveriporukan kanssa vietetystä fine dining illasta, yksin sunnuntaikrapulaan nautitusta kebab-mätöstä tai niistä mummovainaan omin kätösin sukujuhliin rypyttämistä karjalanpiirakoista, ruuan ympärillä pyörivät tapahtumat ovat useimmiten niitä muistamisen arvoisia virstanpylväitä arkisen rutiinin keskellä.

Ruoka on saanut 2000-luvulla entistä hallitsevamman aseman suomalaisten elämässä. Sen avulla ilmaistaan itseä ja määritetään sosiaalista identiteettiä. Ruuan avulla laihdutaan, vahvistutaan, pysytään terveenä, erottaudutaan joukosta. Muistan kuinka lapsuudessani 80-luvulla useimmat ruuat maustettiin pääasiassa suolalla ja pippurilla. Tuoreita yrttejä näki vain ravintoloissa, jos sielläkään. Yhdessä vaiheessa kaikkiin annoksiin lisättiin sitä karseaa keltaista aromisuolaa, joka taisi olla silloisen kotigastronomian kuuminta hottia. Kylläpä nyt naurattaa nuo muistot. Suomi on edennyt hurjasti suhtautumisessaan ruokaan. 90-luvun alussa uskaltauduimme kiinalaisiin ja tex mex -ravintoloihin, ruokakauppoihimme alkoi ilmestyä yhä laajempi ja laadukkaampi valikoima ruoka-aineksia. Vaurauden lisääntyessä suomalaiset myös matkustivat entistä enemmän maailmalla ja samalla oppivat, että ruokapöytään voi laittaa muutakin kuin HK:n sinistä tai makaroonilaatikkoa ketsupilla ja että illallisen voi nauttia muuallakin kuin Urheiluruutua katsellessa. Viimeisen 10 vuoden aikana olemme kokeneet kahvilakulttuurivallankumouksen, sushivillityksen,  luomu- ja lähiruuan vastalauseen teolliselle mössölle sekä lukemattomien ruoka-tositv-formaattien rantautumisen kotiemme kuvaruuduille ja keittiöihimme. 2010-luvulla on niin in olla oman elämänsä MasterChef. Toisaalta, huomattavista edistysaskeleista huolimatta Suomi on yhä pakaste- ja valmisruokien luvattu maa. "Ping! Ping!" kilisevät mikroaaltouunit suomalaisissa kodeissa. Sotien ja pulavuosien pohjustamaa sisäänrakennettua käyttäytymismallia ei muuteta vuodessa eikä edes kymmenessä. Omalta osaltani lupaan tehdä parhaani kansakuntamme käännytystyössä. Liittykää riveihin siskot ja veljet!

Omassa elämässäni ruualla on aina ollut tärkeä rooli. Se tekee minut onnelliseksi: sen maut, värit, tuoksut, loputtomat valmistamismahdollisuudet sekä ruokaan yhdistetyt upeat hetket ja muistot niin kotona kuin maailmalla. Jos lauantai tuntuu harmaalta ja tylsältä, menen Stockmannin Herkkuun hakemaan ruokaterapiaa ja piristystä. Ulkomaan matkoilla menen heti ensimmäiseksi toreille ja paikallisiin supermarketteihin katsastamaan valikoimia ja syön päivittäin itseni pari lautasellista lähemmäksi nirvanaa. Myönnän, olen ruokafriikki ilman sen suurempaa hifistelytarvetta tai alan ammatillista koulutusta. Tästä riippuvuudesta voin kiittää esimerkillisiä vanhempiani Mattia ja Marjaa, jotka ottivat minut mukaansa metsään poimimaan puolukoita ja sieniä, opettivat minut tekemään ruokaa tunteella ja vaistolla ilman reseptejä sekä pitivät huolta siitä, että mikroaaltouuniamme käytettiin lähinnä teeveden keittämiseen. Olisi sitä lapsi vanhemmiltaan huonompiakin tapoja voinut oppia.

Tässä blogissa jaan ajatuksiani ruuasta sosiaalisten suhteiden muokkaamisen välineenä, innostukseni ruokakulttuurin loputonta moninaisuutta kohtaan sekä niitä tärkeitä hetkiä, ihmisiä ja paikkoja sekä Helsingissä että maailmalla, joihin ruoka on minut vienyt mukanaan.

Hyvä ruoka, parempi meininki. Tällä mennään.